Nyt tää muija yrittää luoda ja uudistaa blogiaan, joten olkaa kärsivällisiä... Sainhan mä ehkä laitettua taustakuvan, se on jo  paljon :)

Paavo, Simo ja Arttu <3

Simolla kohta kakussa yksi kynttilä

Artun ja Simon ärinäleikkiä

Tarkat pojat

Nenätyöskentelyä pihalla

On ne vaan niin rakkaita kaikki

Kesällä aloitettiin Simon kanssa oikeat näyttelyt, paljon ehdittiinkin käydä mätsäreissä harjoittelemassa ja pärjättiinkin tosi kivasti, oltiin jopa kaksi kertaa BIS- kehässä...

Ensimmäinen näyttely oli Riihimäellä 3.9 ja tuomarina Maija Mäkinen pentuluokan kolmas ja kunniapalkinto

Meitä oli viisi pentua samasta pentueesta ja kaikki saivat kunniapalkinnon, aika upeeta !

Zooka, Aldo,Tii, Hessu ja Simo

Seuraavaksi mentiin Porvooseen 10.9 ja tuomarina Marja Kosonen pentuluokan voitto, kunniapalkinto ja ROP- pentu

Seuraavana viikonloppuna suuntasimme Vantaalla epäviralliseen pentunäyttelyyn 17.9 ja tuomarina Marja Kosonen, urospentujen voitto, kunniapalkinto ja ROP- pentu

Simo ja Zooka- sisko

Seuraavaksi suuntasimme Lahteen 30.10 ja tuomarina Marja Talvitie, junioriluokan voitto ja piipahdus Royal Canin- juniorivoittaja ryhmäkehässä

Seuraavaksi olikin vuorossa Messukeskus ja sunnuntain Voittaja- näyttely 11.12, tuomarina saksalainen Voye Karin. Meinasi jäädä näyttely väliin... Terävä hiekoitussepeli teki tassunpohjan araksi ja sitä sitten nuoltiin ja nakerrettiin punaiseksi ja karvattomaksi. Lääkärissä käytiin, mutta oli onneksi jo lähtenyt paranemaan. Pelkäsin, että jos siihen oli vaikka jäänyt lasia, ei onneksi ollut. Junioriluokan kolmas.

Meillä oli myös kasvattajaluokka ja upeasti oltiin toisia junnukoirien kanssa

Simo, Zooka, Hessu ja Aldo

Nyt pientä taukoa ja seuraavaksi Lahteen maaliskuussa.

Artun kanssa ollaan käyty aksakisoissa, mutta vielä puuttuu se agilityradan viimeinen nollarata... ehkä se sieltä joskus tulee... ehkä...

Vielä loppuun jouluposeeraus... ja kuonot kohti vuotta 2017 !

Simo on kasvanut ihan hurjasti, siitä on tullut sellanen Höntsä, touhuilee kaikenlaista hassua niin kuin pienet lapset yleensä, semmonen oman tien kulkija. Nyt näkee, että kun sen kanssa on tehnyt yhdessä kaikenlaista, niin ei ole niin riippuvainen laumasta, vaan osaa touhuilla itsekseen. Sisäsiisteys alkaa olla hanskassa vihdoin ja viimein, toki vahinkoja sattuu vielä kun olemme töissä, mutta viikonloppuisin ei pissalätäköitä enää lattialta löydy. Lenkkeillään yhdessä ja hienosti sujuu kaikinpuolin. Hampaat vaihtuu kovalla vauhdilla, suussa yhtäaikaa maitoa ja rautaa. Suu näyttää pieneltä, mutta hyvin sinne mahtuu isoja rautahampaita, kulmahampaita jäljellä enää yksi oikealla ylhäällä.

Keskiviikkona 8. 6 käytiin Elimäellä vähän Match Showssa Simon, Elmon ja tyttären kanssa. Tuttu paikka, vuosi sitten siellä käytiin myös Elmon ja tyttären kanssa. Simo esiintyi upeasti, ravasi niin hienosti, mutta eihän me kauhean hyvin jaksettu pönöttää näyttelyasennossa. Saatiin punainen nauha, mutta ei sijoituttu. Hienoa harjoitusta oikeisiin näyttelyihin. Elmo sijottui hienosti pienten punaisten kakkoseksi.

Torstaina 16.6 olikin varsinainen kuntosalipäivä tai siltä se tuntu, kun pakkasin autoon Artun ja Paavon, lähdettiin Eläinklinikka Tassulaan rokotuksia varten. Intoa pursuava 37 kiloa painava pikkulabbis, huh- huh ja vieressä metrin loikkia hyppivä länderi. Sisälle mentiin oven karmit ryskyen ja ettei Arttu olisi jäänyt huomiotta, nakersi sitten hihnan katki. Rokotukset saatiin ja Paavo myös niveleen pistettävän neljän pistoksen kuurin Cartrophenia. Lääkäri näytti mihin on hyvä pistää ja pistäminenhän sujuu multa hyvin, kun olen sairastanut diabetestä vuodesta 1969. Arttu sai kehotukseen tulla poistattamaan hammaskiveä, vähän kertynyt takahampaisiin.

Perjantaina 17.6 olikin Artun aksapäivä ja mukaan lähti Simo. Hienosti pojat osasivat olla hallissa, toinen hihnassa ja toinen häkissä. Simokin pääsi lopuksi tekemään lyhyttä putkea.

Lauantai ja sunnuntai 18- 19.6 vietettiin Katariinan puistossa, Kotkan Ruusu- koiranäyttelyssä. Mentiin Simon kanssa ihan turistiksi hengailemaan, kun ei ikä vielä riittänyt kehään, vuoden päästä sitten. Ilma oli ihan karsea, kylmä, tuulinen ja vielä kaupan päälle vesisade molempina päivinä. Lauantaina olin katsomassa aksakaverin ja ex-työkamun koirien kehää, olivatkin sopivasti vieretysten. Sunnuntaina olin kenneltyttönä tyttärelle ja Elmolle. Kannatti palella tuulessa ja vesisateessa, Elmolle sertti ja varacacib, nyt on sertit kasassa, kolmas sitten kun täyttää kaksi vuotta.

Perjantaina 24.6 olikin juhannusaatto ja suuntasimme vanhempieni mökille Simon kanssa, kun isä puhelimessa mietti, että mitäköhän se tuumaa vedestä. Vähän ihmetteli vettä, mutta hauskahan siinä oli tassuja kastella, kun pohja näkyi ja vesipisarat tippuivat hauskasti veteen. Paljon oli uutta ja ihmeellistä uudessa paikassa. Mutta parhainta taisi olla, kun sai iskän kanssa olla ruoka- apulaisena keittiössä ja grillaillessa. Niin hauskaa oli, että kyllähän siinä sitten juostiin loppuillasta pitkin mökkipihaa sata lasissa.

Nyt perjantaina alkaa heinäkuu ja minulla kesäloma, mies alottaa vähän myöhemmin. Jos ilma on hyvä, taidetaan lauantai ja sunnuntai viettää Simn kanssa Match Showssa

Elmo pienten koirien punainen, Simo pentujen sininen ja Satra pentujen punainen ja kolmas :)

Vähän minua harmittaa, kun en saa mitenkään järkevästi liitettyä kuvia puhelimesta tänne, kun ei osaa niin sitten ei osaa... Taitaa jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi kuvata vaakatasossa blogiin laitettavat kuvat :)

22.5 sunnuntai oli Artun päivä. Aamulla suuntasimme omalle hallille Kukkaiskisaan. Toimistossa piti varmistaa, että mitä jos saadaan ekalta aksaradalta nollarata, pitääkö siirtyä heti kakkosluokkaan. "Kyllä ja jos saatte toiselta aksaradalta nollan, menette kakkosiin hyppyradalle" Voi kääk, ei siis saa jädä ykkösiin vaikka kymmeneksi vuodeksi. "Juu, et saa" Ja vitsinä heitin, että pitää sitten tehdä ainakin yks kontaktivirhe, niin saa jatkaa ykkösissä. Ensimmäisestä aksaradalta tuli hylky, huolimattoman ohjauksen takia. Toiselta aksaradalta tuli sitten se kontaktivirhe puomilta, eli viisi virhepistettä ja toinen sija ja komea amppeli kotiin. Juoksurata oli ylimääräinen ja siitä tuli hylätty ohjaajan unohtaessa radan. Eli kisat jatkuu vielä ykkösissä.

23.5 maanantaina juhlimme lauman jäsenen 7- vuotissynttareitä. Paavo pääsi synttäreiden kunniaksi tekemään sitä mitä se eniten rakastaa, uimista ja lelun noutoa. Pakkasimme uuden lelun mukaan, puna- valkoisen majakan ja lähdimme Haukilahteen. Ajoimme auton ihan rannalle ja kun ketään ei ollut veneenlaskussa, päästimme Paavon suoraan autosta rannalle ilman hihnaa. Voi sitä riemua, kun pääsi uimaan ja noutamaan lelua, hassu höppänä. Pidimme välillä vähän taukoa, mutta pakkohan sitä oli jatkaa, kun Paavo vaatimalla vaati "Heitä, heitä jo" Kotimatkalla ei jaksettu ihmeemmin haukkua, sen verran rankkaa uiminen oli, että voimat meni. Nyt kun jalkakin on alkanut vaivata, pitää käyttää enemmin uimassa, parempaa liikettä nivelille kun kävely. Keskiviikkona satutti etujalkansa ja ontui aika pahasti. Torstaina hain Simon passin eläinlääkäriltä ja samalla lääkäri kirjoitti Paavolle Rimadyliä ontumiseen. Onneksi ontuminen loppui äkkiä.

25.5 keskiviikkona lähdettiin Anjalankosken Match Showhun. Meitä olikin auton täydeltä porukkaa kolme koiraa ja kolme naista, hyvin mahduttiin. Täytyy sanoa, että jos paikalle mihin osoite meidät neuvoi, ei olisi tullut muitakin ihmettelemään, oltaisiin varmaan lähdetty kotiin. Siinä paikalla ei nimittäin ollut mitään match showta, joku paikalla olijoista luuli tietävänsä paikan ja lähdettiin kaikki hänen peräänsä. Ja siellähän se oli, opasteet olisivat olleet ihan kivat. Mentiin ilmottautumaan ja jonossa tultiin kysymään rokotteita, ajattelin että päästäänköhän ollenkaan kehään, mutta eivät olleet tarkkoja varoajoista. Ilmossa olikin hauskaa taas "Mikäs rotu?" "Haluatko kirjottaa pidempänä vai lyhyenä? Kromfohrländer tai sitten vaan länder" "Mikä? Joo, länderi" Tytär meni Elmon kanssa pieniin ja me Simon ja Satran kanssa pentuihin. Kyllä ravasi Simo upeasti kehässä, katsoi suoraan silmiin ja ravi oli upeaa. Sitä arvostaa todella liikeitä, kun edelliset koirat westietä lukuunottamatta ovat olleet peitsareita. Liikkeet menivät hyvin, mutta eihän me jaksettu kauaa seisoa ryhdikkäästi, hampaat pääsi tuomari katsomaan hienosti. Oltiin Satran kanssa samaan aikaan kehässä, Satra sai punaisen ja Simo sinisen. Tuomari kehui vielä Simoa, kun katsoi minuun ravatessaan. Siitä sitten heti sinisten kehään ja sielläkin Simo ravasi upeasti, mutta näyttelypönötystä pitää harjotella ennen seuraavaa mätsäriä. Sininen ei sijoitusta. Punaisissa Satra oli kolmas, upeaa ! Elmo sai myös punaisen, muttei sijoittunut, kun takana tulleelle villakoiralle piti rähistä.

Tienhaarassa olikin tuttu opastaja ja tiedusteli, tulenko ihan näyttelyyn pennun kanssa. Vastasin etten tule, ihan vaan turistiksi hengailemaan :) Nauraen totesi radiopuhelimeen "täältä tulee turisti ". Ihmisia oli jo jonkin verran ja haukkuvia koiriakin kivasti. Reippaasti Simo tuli autosta ja lähdettiin hallia kohti, hallihan on jo Simolle tuttu, ollaan siellä jo käyty aika monta kertaa. Tällä kertaa ei ollut agiesteitä vaan jotain muuta, vieraita ihmisiä, lapsia, koiria, hyväntuoksuinen myyntikoju ja tuttujakin koiria ja ihmisiä. Ensin tavattiin aksaope coccerinsa kanssa ja Terran kanssa olisikin ollut mukava lähteä leikkimään, ehkä joku kerta? Hirveästi Simoa rupesi leikittämään, kun kaksi pientä lasta kiljui ja juoksi ohi. Hyvä, hyvä ei siis pelottanut yhtään. Ehdittiin käydä vielä metsässäkin kävelemässä, pysähtyä rapsuteltavaksi ja antamaan rotuinfoa. Kyllähän Simo sai aika monen ihmisen huulille hymyn, omalla pentumaisella suloisuudellaan. Sitten saapuikin ystäväni oman coccerinsa kanssa. Mentiin heti vastaan ja otettiin Lina siksi aikaa, että sai haettua numerolapun. Sitten saapui Linan handleri ja suunnattiin hallin seinustalla, levitettiin viltti, ettei musta Lina olisi ihan ruskeassa kivituhkassa. Lähdettiin taas hengailemaan Simon kanssa ja tavattiin ihanat sprinkut Late ja Kissi omistajansa kanssa. Voi että, olisi taas ollu kiva lähteä leikkimään. Sitten tavattiin vanhempi pariskunta, mitkä ihastuivat Simoon ja rupesivat kauheasti kyselemään rodusta. Kauhea koirakuume, vaikka järki sanoisi ettei enää koiraa. Kultainen noutaja oli ollut yli neljätoista vuotta ja nyt tekisi mieli uutta koiraa. En varmaan ollut kauhean uskottava, kun yritin selittää, että länderi ei ole sellainen koira, joka ottaa kaikki vieraat häntä heiluen vastaan... ja vieressä Simo kerjää rapsutuksia häntä pienesti heiluen <3 .Coccerspanielien vuoro alkoi ja narttupentuja oli kolme. Terra oli hienosti toinen ja Lina kolmas. Seuraavaksi menivätkin kehään heti springelspanielit, urospentuja oli kaksi ja Late oli hienosti ensimmäinen. Narttupentujakin oli kaksi ja Kissi hienosti toinen. Täytyy kyllä sanoa, että oli upean näköstä menoa, kun niitä juoksutettiin. Ystävä vei vielä Linan handlerin kahville ja me otettiin Simon kanssa Lina mukaan ja lähdettiin metsään kävelemään... Hirveä ikävä oli Linalla. Sitten vielä vapaana juoksentelua ja kotiin. Mukavasti vierähti neljä tuntia hallilla. Ja Simolle paljon uusia kokemuksia. 

Sunnuntaina suuntasimme Haminaan ShowHau- mätsäriin ja ihan taas turistiksi hengailemaan. Ensin täytimme lapun ja otimme osaa Eläinlääkäriaseman Evidensian arpajaisiin ja sitten suuntasimme kuvattavaksi Mr ShowHau- kisaan, siinä etsitään Suomen kauneinta koiraa, tottahan Simo siihen haluaa osallistua... Nyt vaan odotellaan millon kuvat tulevat s.postiin, niin päästään luomaan oma profiili Kuonokirjaan. Käytiin vielä kävelemässä kauppa- aukio läpi ja sitten lähdettiin kotiin. Kotona ulkoiltiin vähän omalla pihalla ja sitten lähdettiin kävellen Otsolan koulun match- showhun. Siellä saimme taas uusia kokemuksia ja minä tapasin entisiä hoitolapsia vanhempineen. Tytär oli tullut oman koiransa kanssa ja hienosti Elmo pärjäsikin, ollen punaisten neljäs. Palkinnot oli runsaat, kaikenlaista syötävää ja narulelu. Vielä vähän grillimakkaran syöntiä, lakritsin ostoa ja sitten kävimme vielä Elmon ja Simon kanssa leikkimässä. Sitten kotiin nukkumaan...

Tänään Simo oli myös ensimmäistä kertaa mukana pidemmällä lenkillä, hyvin jaksoi kävellä koko matkan <3

Ihanan koiramainen viikonloppu vietetty, huomenna Simon kanssa tehosterokotuksiin :)

Aamupäivällä Paavo sai aikaan aikamoista tohinaa... Huomasi naapurin miehen ulkoiluttavan kissaa ja siitähän piti rähinä nostaa. Kissa pelästyi ja lähti karvat pystyssä kotia kohti, minä komentamaan Paavoa. Portin kohdalla naapuri pysähtyi vaihtamaan kuulumisia ja sillon Paavo päätti käydä tervehtimässä kissaa. Sukelsi verkkoaidan ali repien verkkoon kunnon reiän ja muu lauma perässä. Kissa pelästyi, ihmiset pelästyi, mutta eihän siinä onneksi mitään käynyt, pitäisi vaan aina säilyttää oma rauhallisuus. Naapuri otti kissan syliin ja me mentiin omalle pihalle. se olisi sitten aidan korjaus, että koirat pysyy pihalla. Siihen sitten vanha verkkoportti ja vielä laudanpätkä...

Sitten lähdettiin Simon kanssa hallille match- showhun. Vähän oli ihmeellistä, kun perille saavuttiin ja hallista kuului kova haukunta. Siitä vaan rohkeasti halliin, siellä oli paljon erilaisia koiria. Päästiin tutustumaan aksaopen ihanaan Terra- cocceriin. Siinä sitä sitten tutkittiin ollaanko tyttöjä vai poikia ;) Lopputuloksena yksi poika ja yksi tyttö. Sitten jatkettiin matkaa ja rohkeasti Simo nuuski toisia koiria, ainoastaa pari chihuahuavaa ärähti, mitä Simo vähän pelästy. Mutta rohkeasti jatkoi matkaa. Seisoskeltiin katselemassa isojen koirien kehää ja toinen aksaope tuli luoksemme. Simo vähän aluksi epäröi, mutta sitten meni luo, kun löytyi herkkuja, mutta eihän niitä syöty, ei meitä niin vain lahjota :) Vähän aikaa vielä hengailtiin ja sitten auton nokka kotia kohti. Matkalla tuli idea, että käydäänkin vielä kävelemässä Helilän keskustassa. Liikennevaloja, vieraita ihmisiä ja läheltä meneviä autoja. Hienostihan se meni, on meillä upea kasvismamma, kun se on opettanut kaikenlaiseen tohinaan pennusta asti, kaikista veljistä ja siskoista on tullut niin rohkeita. Yksi vanhempi mies pysähtyi ja halusi silittää kysyi oikein luvan. "Tottakai, mielellään ! "  vastasin. Kehui reippaaksi pennuksi, vähän Simo arasteli, mutta antoi sitten silittää. Mies antoi vielä neuvoksi tutustuttaa muihin koiriin, sanoin että ollaan kauheasti käyty erilaisissa paikoissa tutustuttu myös koiriin ja kotonakin on vielä kaksi koiraa lisää.

Kotona sitten touhuiltiinkin pihalla koko aluman kanssa ja kaikki pysyivät pihalla.

Otetaanpa tähän lyhyt kertaus, koska en ollut edelliseen blogiin tyytyväinen ja sen tarjoajaan, niin täällä nyt ollaan :)

Olen vuonna 1967 syntynyt Kotkassa asusteleva nainen, perheeseeni kuuluu aviomies, aikuinen tytär ja poika, labradorinnoutaja Paavo, kromforhländer Arttu ja kromfohrländer Simo. Näiden karvajätkien elämästä olisi tarkoitus kirjoitella <3 Jo lapsena olisin halunnut koiran, mutta en sitä ikinä saanut. Kissoja meillä oli yksi kerrallaan, mutta ei minusta kissaihmistä tullut. Muuttaessani pois kotoa tulivat koirat elämääni ja niin minusta tuli koiraihminen vuonna 1987 :)

Vuoden iässä kuvattiin lonkat C/B, kyynernivelet 2/3 ja silmät jotka olivat terveet.

Paavosta kuoriutui ensimmäisen vuoden aikana todellinen riiviö ja ylienerginen tuholainen, siinä meni kenkiä, shampoopulloja, muutama kaukosäädin, herätyskelloja, lipastoista vetokahvoja, eteisestä seinää ja muuta pientä ;) . Lapsilukkoja tuli laitettua kaappeihin ja komeroihin, koska Paavo avaa kaikki ovet, myös liukuovet.

Näyttelyissä tuli käytyä, mutta yleensä ne kaatuivat ontumiseen tai yliaktiiviseen käytökseen. Kehäsihteerin sanoin "minulla on myös isoja koiria, kyllä ne sitten rauhottuu, kun ne kasvaa" Juu, eihän Paavo vielä ollut kasvanut kuin kuusivuotiaaksi.

Keväällä 2014 aloitimme vepe- harrastuksen (vesipelastus), siellä kävimme aina torstaisin. Paavo oli aivan elementissään veden äärellä ja rakasti kumiveneen noutoa ja vetämistä rantaan. Saimme testata pari kertaa miten "hukkuvan" ihmisen nouto rantaan onnistui ja hyvinhän se meni :)

Loppukesällä 2015 Paavo pelästytti meidät epileptisellä kohtauksella, saatiin kotiin kohtauslääke, mutta uusia kohtauksia ei ole tullut, onneksi.

Paavo viettää nykyään ihan normaalia kotikoiran elämää ja tärkeintä on, ettei kyynernivel ole haitannut elämää.

Arttu (Krumme Furche Fahrenheit) on 9. 3. 2012 syntynyt kromforhländer uros, joka saapui luoksemme Mikkelistä, suurpentueeseen oli syntynyt 13 pentua. Olin miettinyt tätä rotua jo kauan, muun perheen siitä tietämättä. Siinä viehätti koko ja sekarotuisen piskin olemus, kaikella rakkaudella. Myös vähemmän sosiaalinen koira tuntui mukavalta vaihtelulta ylisosiaalisen Paavon jälkeen. Arttu saapui kotiimme Paavon pikkuveljeksi <3 . Aluksi pelotti aivan kauheasti Paavon koko, mutta siitä pikkuhiljaa niistä tuli erottamattomat, hyvässä ja pahassa.

Artun kanssa aloitimme alkutalvesta 2013 agilityn alkeiskurssin ja siitä sitten etenimme normaaliin harjoitusryhmään. Perjantai onkin Artulle viikon paras päivä, kun lähdemme aksaharkkoihin. Virallisten kisojen ykkösluokassa ollaan jo saatu kaksi nollatulosta ja luvaa. Arttu on todella nopea ja taitava, ohjaaja vähemmin nopea ja taitava.

Näyttelyissä ollaan käyty sen verran, että Suomen muotovalion arvo saatiin Tuuloksesta 5. 10. 2014.

Iho on vaivannut Arttua pienestä pitäen, tassujen punoitusta aina sateiden jälkeen, ihon tulehduksia sekä ihon kutinaa, raapimista ja rupia. Ensin epäilynä hiivaa ja myöhemmin diagnosoitiin atooppinen iho. Yksi pitkä kortisoonikuuri ja päätös sen jälkeen oli helppo. Kastraatio tehtiin 26. 5. 2015 ja sen jälkeen on ihokin rauhottunut mukavasti. Sen jälkeen ei ole antibioottia eikä kortisoonia syöty :)

Simo (Beduar`s Amor Vincit Omnia) on 26. 1. 2016 syntynyt kromfohrländer uros. Simo saapui meille ihan ennalta suunnittelematta. Beduar`s kenneliin Forssaan oli syntynyt ensimmäinen pentue ja saimme ihanan Matti Myöhäisen sijoitukseen. Tarkoitus on, että Simo vierailee säännöllisesti synnyinkodissaan ja luo kiinteän suhteen myös kasvismammaan.

Isot veljet ottivat hyvin Simon vastaan ja lauman pienin ja nuorin on sulautunut hyvin arkeen mukaan. Lauman johtaja Paavo on suuri ihailun kohde, aina kun mahdollista Simo menee kylkeen nukkumaan, eikä se häiritse Paavoa ollenkaan <3 . Leikkimielisesti olemmekin nimenneet Simon toiseksi labukaksi, ruoka maistuu ja kroppa on ihan labbismainen, yhdessä kerjätään Paavon kanssa aina keittiössä. Artulle onkin sitten jäänyt kurinpitäjän ja leikittäjän rooli ja molemmat hommat sujuu loistavasti. Kainaloon on turha yrittää nukkumaan, tiukka murahdus ja Simo poistuu kauemmas.

Hei ja tervetuloa seuraamaan koiramaista blogiani :)