Paavo (Strongline`s Duffy Duck) on 23.5.2009 syntynyt keltainen labradori uros. Ensimmäiset kuukaudet menivät onnellisesti niinkuin aina ihanan koiranpennun kanssa. Kirkkonummelta Puppy ja Veteran Show:sta 10. 10. 2009 tuli viiden kuukauden iässä luokkavoitto ja siskon kanssa voitto pariluokassa. Mutta sitten alkoi ontuminen :( 12. 11. 2009 "koira ontunut etujalkoja n. 2 viikkoa. Etenkin oikean jalan ontuminen pahentunut. Aristaa oikean ja vasemman kyynernivelen taivutuksia ja palpaatiota". Niinhän siinä sitten kävi, että Lahden eläinlääkäriasemalla todettiin kasvuhäiriö ja oikea kyynernivel piti operoida. Diagnoosina eräänlainen kasvuhäiriö, irtopalan poisto ja OD- muutos. Itse tietenkin pelästyin, että olinko aiheuttanut kasvuhäiriön raakaruokinnalla. Lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että kasvuhäiriön aiheuttaa suurikasvuisuuden geeni, voin ihan rauhassa jatkaa raakaruokintaa. 11. 1. 2010 Paavo leikattiin ja siitä alkoi parantuminen, ohjeena viettää normaalia koiranelämää.

Vuoden iässä kuvattiin lonkat C/B, kyynernivelet 2/3 ja silmät jotka olivat terveet.

Paavosta kuoriutui ensimmäisen vuoden aikana todellinen riiviö ja ylienerginen tuholainen, siinä meni kenkiä, shampoopulloja, muutama kaukosäädin, herätyskelloja, lipastoista vetokahvoja, eteisestä seinää ja muuta pientä ;) . Lapsilukkoja tuli laitettua kaappeihin ja komeroihin, koska Paavo avaa kaikki ovet, myös liukuovet.

Näyttelyissä tuli käytyä, mutta yleensä ne kaatuivat ontumiseen tai yliaktiiviseen käytökseen. Kehäsihteerin sanoin "minulla on myös isoja koiria, kyllä ne sitten rauhottuu, kun ne kasvaa" Juu, eihän Paavo vielä ollut kasvanut kuin kuusivuotiaaksi.

Keväällä 2014 aloitimme vepe- harrastuksen (vesipelastus), siellä kävimme aina torstaisin. Paavo oli aivan elementissään veden äärellä ja rakasti kumiveneen noutoa ja vetämistä rantaan. Saimme testata pari kertaa miten "hukkuvan" ihmisen nouto rantaan onnistui ja hyvinhän se meni :)

Loppukesällä 2015 Paavo pelästytti meidät epileptisellä kohtauksella, saatiin kotiin kohtauslääke, mutta uusia kohtauksia ei ole tullut, onneksi.

Paavo viettää nykyään ihan normaalia kotikoiran elämää ja tärkeintä on, ettei kyynernivel ole haitannut elämää.

 

Arttu (Krumme Furche Fahrenheit) on 9. 3. 2012 syntynyt kromforhländer uros, joka saapui luoksemme Mikkelistä, suurpentueeseen oli syntynyt 13 pentua. Olin miettinyt tätä rotua jo kauan, muun perheen siitä tietämättä. Siinä viehätti koko ja sekarotuisen piskin olemus, kaikella rakkaudella. Myös vähemmän sosiaalinen koira tuntui mukavalta vaihtelulta ylisosiaalisen Paavon jälkeen. Arttu saapui kotiimme Paavon pikkuveljeksi <3 . Aluksi pelotti aivan kauheasti Paavon koko, mutta siitä pikkuhiljaa niistä tuli erottamattomat, hyvässä ja pahassa.

Artun kanssa aloitimme alkutalvesta 2013 agilityn alkeiskurssin ja siitä sitten etenimme normaaliin harjoitusryhmään. Perjantai onkin Artulle viikon paras päivä, kun lähdemme aksaharkkoihin. Virallisten kisojen ykkösluokassa ollaan jo saatu kaksi nollatulosta ja luvaa. Arttu on todella nopea ja taitava, ohjaaja vähemmin nopea ja taitava.

Näyttelyissä ollaan käyty sen verran, että Suomen muotovalion arvo saatiin Tuuloksesta 5. 10. 2014.

Iho on vaivannut Arttua pienestä pitäen, tassujen punoitusta aina sateiden jälkeen, ihon tulehduksia sekä ihon kutinaa, raapimista ja rupia. Ensin epäilynä hiivaa ja myöhemmin diagnosoitiin atooppinen iho. Yksi pitkä kortisoonikuuri ja päätös sen jälkeen oli helppo. Kastraatio tehtiin 26. 5. 2015 ja sen jälkeen on ihokin rauhottunut mukavasti. Sen jälkeen ei ole antibioottia eikä kortisoonia syöty :)

 

Simo (Beduar`s Amor Vincit Omnia) on 26. 1. 2016 syntynyt kromfohrländer uros. Simo saapui meille ihan ennalta suunnittelematta. Beduar`s kenneliin Forssaan oli syntynyt ensimmäinen pentue ja saimme ihanan Matti Myöhäisen sijoitukseen. Tarkoitus on, että Simo vierailee säännöllisesti synnyinkodissaan ja luo kiinteän suhteen myös kasvismammaan.

Isot veljet ottivat hyvin Simon vastaan ja lauman pienin ja nuorin on sulautunut hyvin arkeen mukaan. Lauman johtaja Paavo on suuri ihailun kohde, aina kun mahdollista Simo menee kylkeen nukkumaan, eikä se häiritse Paavoa ollenkaan <3 . Leikkimielisesti olemmekin nimenneet Simon toiseksi labukaksi, ruoka maistuu ja kroppa on ihan labbismainen, yhdessä kerjätään Paavon kanssa aina keittiössä. Artulle onkin sitten jäänyt kurinpitäjän ja leikittäjän rooli ja molemmat hommat sujuu loistavasti. Kainaloon on turha yrittää nukkumaan, tiukka murahdus ja Simo poistuu kauemmas.